vasemmalta: Harri Hirvonen, Leena Nylan- der, Sari Kinnunen ja Pekka Purhonen
Sari Kinnunen, Pia Lindy, Pekka Purhonen
valokuvat Anne Kettunen
Leena Leskinen, Tarja Cronberg,
Sari Parviainen ja Jarmo Valtonen
vasemmalta: Harri Hirvonen, Leena Nylan- der, Sari Kinnunen ja Pekka Purhonen |
Sari Kinnunen, Pia Lindy, Pekka Purhonen valokuvat Anne Kettunen |
Leena Leskinen, Tarja Cronberg, Sari Parviainen ja Jarmo Valtonen |
| From:
leenanylander@gmail.com Subject: Näkymätön noitavaino Date: Fri, 09 Dec 2005 14:58:51 +0200 Pekka Purhosen nälkälakko tuo esille monia taiteilijoita koskettavan asian. (Taiteilija 5/2005) Toivottavasti lehden artikkeli johtaa rakentavan keskustelun kautta tuloksiin. On käsittämätöntä että samalla kun on aihetta iloita esim. pitkien apurahan saajien sosiaaliturvan parantumisesta, suuri joukko kollegoista rimpuilee perustoimeentulon paineissa. Onko Suomen yhteiskunnalla va- raa ja otsaa pudottaa lankulta työn- hakijataiteilijat? Näkymätön noitavaino on tehokas lamautin ja sellaisen kohteeksi voi joutua perustoimeentuloa etsivä taiteilija. Toivottavasti löytyy kaikkia ammattiliittojen jäseniä koskevat vähimmäistavoitteet, joiden takana Suomen taiteilijaseura on. Taide- maalariliiton sihteerin, lakimies Terhi Aalto- sen tuki veroasioissa on monelle ratkaisevan tärkeää. Antiikin taruissa Prokustres veny- tetään tai katkaistaan sopivaksi vuotee- seensa - yrittäjyys on tämän päivän Prokustren vuoteen mittayksikkö. Ja taru on taas totta |
KUTSU Tällä
hetkellä, kun apurahaa saavien
taiteilijoiden sosiaaliturvan puutteisiin - esim. Sosiaali- ja ter-
veysministeriön työryhmämuistio 2004:9
- on havahduttu kiinnittämään huomiota,
joudumme muistuttamaan siitä, että apurahojen
ulkopuolelle jää huomattava joukko taiteilijoita.
Tavoittee- namme on poistaa näihin yksilöihin
kohdistuvaa raunioittavaa kohtelua ja toimenpiteitä mm.
työvoi- matoimiston ja verottajan taholta. Paneelissa
toi- vomme löytyvän vastauksia siihen, miten rannalle
jäävä voi
kehittää ammattitaitoaan ja mahdollisuuk- siaan
pärjätä yhä kovenevassa
kilpailussa. Haluamme
lainsäätäjältä
viranomaisille selvät ohjeet siitä, miten taiteilijan
työn
välttämättömät
edellytykset otetaan huomioon.
Joensuussa
2. maaliskuuta 2006.
Kunnioittavasti Liisa Nikitin ja Leena Nylander paneelin työryhmästä Kutsun
olemme lähettäneet
opetusministeriöön johtaja Rauno Anttilalle,
eduskunnan sivistys- valiokuntaan Kaarina Drombergille,
kansan-
edustaja
Tarja Cronbergille ja Säde Tahvanaiselle, taiteen
keskustoimikuntaan, Ihmisoikeusliittoon, P-K:n taidetoimikuntaan,
Taidemaalariliittoon ja
Suomen Taiteilijaseuraan. Keskusteluun osallistujia on kutsuttu
myös Joensuun työvoimatoimistosta, KELA:n Joensuun
toimistosta sekä Ahjon
jäsenyhdistyksistä.
|
PANEELIN OSALLISTUJAT - kuvataiteilija Pekka Purhonen - kansanedustaja Tarja Cronberg - työttömien neuvoja Lea Vallius - Joensuun seudun työvoimatoimiston johtaja Jarmo Valtonen - KELA:n Rantakylän toimistonjohtaja Sari Parviainen - P-K:n taidetoimikunnan pääsihteeri Sari Kinnunen - SKjL:stä pääsihteeri Harri Hirvonen - taidegraafikko, mediataiteilija Leena Nylander Joensuun Taiteilijaseurasta (paneelin ideoija) - kirjailija Leena Leskinen kirjailijayhdistys Ukrista (paneelin puheenjohtaja) - tanssitaiteilija Pia Lindy P-K:n tanssin keskuksesta  |
| Kuutamolla
Taidekeskus Ahjossa
järjestettiin sunnuntaina
26.3. klo 15.00 viidennen kerran Kuutamolla
-tapahtuma.
Aiempina vuosina ovat taiteilijat ja
päättäjät
kokoontuneet Ahjoon
keskustelemaan tai- teen asemasta ja
kulttuuri-ilmapiiristä
Pohjois-Karjalassa. Tänä
vuonna pohdit- tiin
paneelikeskustelussa taiteilijan perus- toimeentuloa ja sosiaaliturvaa,
taiteen alalla
pärjäämisen
mahdollisuuksia
ja esteitä. "Kun apuraha on myönnetty työ-
suunnitelmasta tulee sitova. Työttö- myssturvaa on
vaikea
saada niin kauan kuin työ on kesken, vaikka se ei valmistuisi
koskaan."(Keikkatyöläisen
sosiaa- liturvaopas, 2006)
Kerätäänkö taas kumia Kongossa, vai
mitä lause
tarkoittaa! Kukaan nuori ei opiskele
työttömäksi!
Mikä on
taidehallinnon
rooli ammatti- taiteilijoiden puolustamisessa? Miten polkuilee mm.
tekijänoikeuskorvauksissa liikkuva raha?
|
Taustaksi:
Joensuussa Luova
talous-itääkö? -seminaarissa 31.3.
luennoinut Taiteen
keskustoimikunnan puheenjohtaja
Hannu Saha mainitsee vain
viidesosan taiteilijoista sopivan
yrittäjän
toimenkuvaan. Siinä
mielessä kansanedustaja Tarja
Cronbergin hahmottama malli
luovan työn
peruspalkasta olisi kaivattu ratkaisu.
Myöskään
maataloustuottajien Myel
ei ole yhtä kova kuin
yrittäjien
Yel-eläkelaki, mutta taiteilijoilla ei ole
keskustan
kokoista puoluetta puolia
pitämässä, huomauttaa
puhelimessa
Suomen taiteilijaseuran
kunniapuheenjohtaja Kari Jylhä. Jos
taiteilijoiden
alkutuotannon kerrannaisvaikutukset esim.
työpaikkojen syntyyn
ja tekijän- oikeuskorvauksissa liikkuvaan rahaan
näkyvästi muistettaisiin,
olisi suhtautuminen
toisenlaista. Kirjallista
evästystä paneeliin on
lähettänyt Suomen
taiteilijaseuran puheenjohtaja
Elena Näsänen: ja
taidemaa- lariliiton puheenjohtaja
Juha Okko
Aurinkoisen maaliskuun sunnuntain jätti kokematta 40 asiasta kiinnostunutta. Puheenjohtaja kirjailija Leena Leskinen-Myllerin esitteli paneelin osanottajat. Allekirjoittanut kuvasi miten kollegan nälkälakko aiheutti tämän tilaisuuden, ja kertoi samalla ajattelevansa perusturva asiasta kuten hetki aikaisemmin televisiossa presidentti Lennart Meren muistotilaisuudessa puhunut kirjailija Jaan Kross: Usko siihen, että oikeudenmukaisuus on olemassa, oli aina presidentti Lennart Meren toiminnan taustalla |
| Elena
Näsänen: Monet taiteilijat ovat usein väliinputoajia, he eivät ole palkansaajia, eivätkä yrittäjiä, mutta lainsäädäntö ei tällaista välimuotoa tunnista.Myös yrittäjillä jotka ansaitsevat vähän saattaa olla samoja ongelmia kuin meillä. Toisaalta pätkätöiden yleistyessä, myös pätkätyölaisten ongelmat koskettavat useita taiteilijoita. Ehkä tätä voisi käyttää myös hyväksi perustellessa vaatimuksia taiteilijoiden työttömyysturvalainsäädännön ja sosiaa- liturvan parantamiseksi. Suurempaa joukkoa koskevia uudistuksia on helpompi saada läpi. Sen sijaan että taiteilijat pahimmillaan joutuvat luopumaan työhuoneesta ja lopettamaan työnteon, pitäisi kehittää tukimuoto joka auttaisi pysymään työssä. Nyt ensin pitää lopettaa työnteko kokonaan saadakseen työttömyys- turvaa ja sen jälkeen kun taiteilija on työtön hänet ohjataan työllistymiskursseille. |
|
Pekka
Purhonen:
TYÖTTÖMÄN
TAITEILIJAN LAKKO
Perjantaina 24.3.2006 pitkäikais- työtön mies yritti murhata vasaralla naisvirkailijan Päijät- Hämeen työ- voimatoimistossa. Motiiviksi hän kertoi tyytymättömyyden saamaansa palveluun. Perjantaina 11.11. 2005 työtönn taiteilija aloitti nälkälakon Lahden Taidepanimolla. Motiiviksi hän kertoi tyytymättömyyden työ- voimatoimistossa tehtyyn karens- sipäätökseen ja yli 7kk kestä- neeseen korvausten odotteluun. YRITTÄJÄ TIETÄMÄTTÄÄN Ilmoittauduin työttömäksi työn- hakijaksi 14.4. 2005, mutta virkai- lijan löydettyä minulta yrittäjä- tunnuksen, alkoi uskomaton byrokratiarumba joka on edelleen kesken. Minulle määrättiin neljän kuukauden odotusaika yritystoi- minnan keskeytymisen johdosta. Y-tunnus oli jäänyt verottajan tietoihin Helsingin kau- pungin tilaustyön takia vuodelta 2003. Sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaista yritys- toimintaa tai- teilijana. Olin irtisa- noutunut Alv- rekisteristä jo 2004, mutta vero- virkailija ei neuvonut jäämään pois myös tarpeettomasta ennakon- perintärekisteristä. |
Olin
siis
tietämättäni
yrittäjä
vailla mitään muuta
yrittäjän
tunnusmerkistä kuten
tuloja, kirjan- pitoa,
stressiä. Verottajan tiedoista olisi heti
käynyt ilmi
totuus. Oikeuteni työmarkkinatu- keen selvitettiin
hyvin
tarkkaan ja
puolison tulot tutkittiin. Uusi valitus
Työvoimatoimikuntaan
ei muuttanut
päätöstä.
Syyskuun 15.
valitin Työt-
tömyysturvalautakuntaan. Kysyttiin
olenko
hakenut tai saanut valtion taideapurahaa ja
missä
määrin
työllistyn taiteilijan
työssäni� En saanut enkä
työllisty
missään
määrin. Tämä kysely
viivästytti
käsittelyä puolitoista
kuukautta. Karenssini
päättyi 27.8. mutta
ensimmäisen erän
työttö- myyskorvauksesta sain
vasta kolme kuukautta
myöhemmin. NÄLKÄTAITEILIJAN NÄLKÄLAKKO Päätin tehdä tapauksestani niin julkisen kuin mahdollista, koska taiteilijoiden huono kohtelu virastoissa on tavallista mutta siitä ei ollut pidetty tarpeeksi meteliä. Ryhdyin nälkä- lakkoon Taidepanimolla. Lehdistö- tiedotteeni sai heti toimittajat kiin- nostumaan ja jo aloituspäivänä oli etusivun juttu Etelä-Suomen Sano- missa ja haastattelu Hämeen tv- uutisissa. STT:n kautta juttu levisi valtakuntaan. Makasin vanhassa sai- raalasängyssä päivittäin kello 14-16. Vieressä tyhjä jääkaappi ovi auki. |
Päivittäin
kymmenet ihmiset kävivät
kyselemässä ja kertomassa
omia vastaavia
kokemuksiaan. Jouduin myös ankaran arvostelun
kohteeksi
paikallislehdessä. �Kuinka
taiteilija kehtaakin
hakea ilmaista rahaa työvoimatoimistosta ja on
laiska ja huono
taiteilija, pitäisi
ryhtyä putkimieheksi.
Vastasin yleisön- osastossa kahdesti. Pian
virano- maiset katsovat minun
elätävän
itseni
sillä että en
syö
lainkaan! Laihduin 15
päivän
aikana 7kg ja olo oli vaarallisen seesteinen. Olin ilmoittanut
lopettavani kun KELA on maksanut ensimmäisen
erän
karenssin jälkeen. Se tapahtui 25.11. Lopulta tajusin että CV:ni oli tulkittu väärin ja tein perusteellisen selvityksen Vakuutusoikeudelle siitä että omaan työhön käytetty aika on vähäinen ja voin ottaa vastaan kokopäivätötä. Velkaannuin läheisil- leni yhteensä 2500€ ja saatuani apurahan helmikuussa, katkaisi KELA korvauksen tutkimisen ajaksi. Tiesin joutuneeni silmätikuksi. Taiteilija- lehden tekemän jutun seu- rauksena minut kutsuttiin Joensuuhun keskus- telemaan taiteilijan toimeentulosta. |
| Keskustelusta
poimittua: Taiteilija Anneli Heliö näki kuullussa yhtymäkohtia Raija-Sinikka Rantalan kirjassa Optimisti kerrottuun näyttelijä Antti Aron tapaukseen ja kohtaloon. Pekka Purhonen: Omaa työtä saa tehdä, jos se ei estä työn vastaanottamista. Jarmo Valtonen: Mielenkiintoinen sessio. Byrokraa- tin näkökulma; samanlainen päätös ei mielivaltaisia päätöksiä eri paikkakunnilla.Työttömyysturvalaissa ei puhuta rahasta mitään. Kysymys on siitä onko henkilöllä työtä. Pia Lindy: Apurahan päätyttyä päätoiminen tans- sijuus estää työnhakijaksi pääsemisen... Apura- hakautena taiteilija velvoitetaan ottamaan yrittäjä- eläke omalla kustannuksella ja sosiaaliturvaa parantavat elementit ovat näin pois pyyhkäistyt. (Teatteri- ja Mediatyöntekijät, toiminnanjohtaja Raimo Söder: Meteli-lehti). STTL:ssa on 651 jäsentä, teatte- reissa palkattuna on 38, kyse on siis freelancerken- tästä. Merkille pantavaa on ettei sosiaali- ja terveysministeriö halua kuulla järjestöjä, jotka edustavat työsuhteessa olevia taiteilijoita. Jarmo Valtonen: Järjestelmät kaipaavat koko- naisvaltaista remonttia. Työvoimaviranomaiset anta- vat lausuntoja, jotka sitovat päivärahan maksajaa. Yrittäjä vai palkansaaja, tämä on hirveän hankala asia. Edellisen vuoden työhistorian perusteella tehdään ratkaisu työttömän statuksesta. Esim rakennusalalla palkansaajat voivat käyttää omia työvälineitään ja olla silti työsuhtees- sa. Pelkästään apurahakauden päättyminen ei osoita taiteilijan työn päättymistä. Sari Kinnuen: Opin enemmän kuin pitkään aikaan. Käy ilmi että kun meille päin apurahahakemuksiin täytyy vakuutella pätevyyttään niin työkkäriin päin vastoin. Koska taidetoimikunnan määrärahat ovat rajalliset on ikävä kuulla, jos jo pienenkin apurahan saaja joutuu vielä kärsimään. Sari Parviainen: On olemassa sovitellun päivärahan ja sivutoimisen yrittäjyyden mahdollisuus. Soviteltuja päivärahapäätöksiä on tehty taiteilijoille tosi vähän. Omasta työstä saatu tulo sovitellaan. Kohdeapura- haa ei sovitella työttömyysturvan saajalle. |
Harri Hirvonen: Taiteilijaseura tuottajana - miten luokitellaan toiminta tuottavaksi? Yhdistykset ovat myös henkisiä turvaverkkoja. Leena Nylander: Työttömien omaehtoiseen aktivoimiseen tarkoitettua rahaa palautuu käyttämättönä 5 miljoonaa euroa. Jos vain ryhmä voi aktivoida itseään ei yksilö, eivätkö työttömät taiteilijaseuroissa voi saada tuota rahaa. (Jälkikäteen Sari Kinnusen Jarmo Valtoselta kysymänä vastaus oli; vain sellaiseen toimintaan, joka johtaa pysyviin työpaikkoihin.) Outi Särkikoski: Taiteilija ei ole työtön. Hän menee kortistoon saadakseen perustoimeentulon. Opetta- jana en voi sanoa oppilaille, että teistä koulutetaan työttömiä. Tarja Cronberg: Taiteilijoille perustulojärjestelmä, lähtökohtana 600 euroa kuukaudessa ilman kyselyjä ja mahdollisuus tienata 250€ verollista tuloa. Kont- rolli maksaa yhteiskunnalle paljon. Pitkä apuraha keskeyttäisi perustulon. Sama perustulo kuin muil- lekin pitkäaikaistyöttömille. Jokke Saharinen: Byrokratia ruokkii itseään.Tai- teilija on ammattilainen, jolla on työtä mutta ei an- siotuloja. Taiteilijoita on kuultava omgelmien tunnis- tami- seksi, dialogi viranomaisiin on saatava toimi- vaksi. Arja Valkonen-Goldblatt: Varsinaisen työn ohes- sa pitäisi kehitellä tuote, mutta minun tehtäväni on suunnitella installaatioita. Anu Torikka: Taiteilijan työ olisi työ, vaikka kuinka epätyypillinen niin työ, josta tulee edes minimipalk- ka. Tarja Tella: Ei saa syyllistyä ja vastaanottaa syyllis- tymistä. Jos yhteiskunnan varoilla koulutetaan niin projektikoulutuksen on oltava ammattitaitoa lisää- vää. Lehdistössä sijoittaja neuvoo sijoittamaan nuoriin tai kuolleisiin taiteilijoihin. Se kertoo jotakin taiteilijan ihmisarvosta... Veikko Nieminen: Pitkäaikaistyöttömien aktiivi- suudesta saatiin paikkakunnalle elokuvan käsikirjoi- tuskurssit ja sinne hyvät opettajat. Vastaavaa lisää! |
| Opetusministeriön
ajatus rahoituksen
kohdistamisesta taiteen soveltavaan
käyttöön mm. terveydenhuollon
piirissä on yhteiskuntaa rikastuttava, mutta jos se
tapahtuu
perustoiminnan - yhdistysten ja gallerioiden -
kustannuksella, ollaan
umpikujassa. Voidakseen heijastaa valoa ja
elämänuskoa
tatvitsee taiteilijakuntakin vertaispalautetta ja
kontakteja omaan yhteisöön.
Tendenssitaidetta
erilaisiin tarkoitusperiin on
tarvittu ja tuettu aina, mutta
taide on myös abstrakti, sula intohimo - joka hahmottuu
koettavaksi taiteilijoiden työn kautta. Passiivisuus perusturvan ehtona muistuttaa mm. jehovantodistajapoikien istuttamista 2,5 vuottta vankiloissa ennen kuin vuonna 1986 astui voimaan sivarilait. Kunnia niille, jotka saivat ne lait aikaan. Passiivisuuden vaatiminen on ihmisoikeusloukkaus. Juuri vaikeissa olosuhteissa tarvitaan tarmon ja aktiisuuden rohkaisemista. Mitä Suomessa tapahtuu? Optioita ja orjatyövoimaa! |
| Oveen
koputetaan ja kalan tuoksu tulvahtaa
eteiseen. Ne
eivät ole pilkkiahvenia kuten vuodenajasta luulisi vaan tuoreita kirjolohen ruotoja naapurin tutun savustamolta - suoraan kattilaan pantavaa, Karjalassa kun ollaan! |