| Wings | Sea apologizes | Twice dead | Dancing | home |
|
|
| Kun
hioo kiveä, tuntee menneisyyden lujan imun, joka ulottuu
nykyhetkestä kauas tulevaisuuteen, paljon kauem- mas kuin
kiveä
pitelevät sormet. Niin silloin, juuri sinä ohueksi murenevana
hetkenä, ihmiselämä on paikka ajassa ja aika on
kiveä
, jota pitelet käsissä- si, mitään
paikkaa ei ole muualla kuin ajassa. Piirrä kivelle, piirrä
aikaan ja hio se pois. Katso. Anna kuvan tulla mieleen niin kuin
sade levittäytyy kosteaan maahan tänä kesänä.
|
När jag sliper stenen, så känner jag en stark graft av det föflutna, som räcker sig genom nuvarandet långt borta till framtiden, mycket längre borta än mina fingrar, med vilka jag håller på stenen. Ock så vet jag, att en människa har en plats i tiden , nur i tiden , inte i världen som stenarna. Jag ritar på stenen, jag ritar på tid- ens yta, ock sliper bort. Låt bilden komma fram, så som regnen sprider sig i den fukta mullen på sommaren, just nu, när det alltid regnar. | Leena Nylander has worked as a graphic artist since 1990. Earlier she was taking care of two girls and before that she was a painter. To grain a stone means a great passion to her. Stones are so old and they have a place in the world, and we - human beings - we have a place in time - not elsewhere. Stones are so old... I can feel biographies of thousands of people. What is my picture about? |
 Hiljaisuus, litografia |
 Joensuun grafiikanpajalla 2002 In Joensuu Print Workshop 2002 |
Silence, litography |