Liina Keskinen, Kotiintulo, pastelli 2006
TÄMÄ ON SE PAIKKA
Hoitaja sanoi:
- Tämä huopa yleensä unohdetaan palauttaa.
Siinä lapsi nyt on lämpimissään ja kotiin lähdössä.
Isä unohti pienen vaatepussin kotiin. On humalassa
ja ärtyneen oloinen. Kaksivuotiaan silmänaluset ovat
tummat. Ulkona on pakkasta. Sairaalan ovella hoitaja
aikoo ojentaa pienen isälle, mutta muuttaa mieltään ja kävelee minua kohti. - En arvaa tulla pidemmälle sisä- vaatteissa. Onnea matkaan!
näen siinä tutun kaverinsa nimen. Kuski huomaa minun katsovan. Pieni on niin sylissä. Ikuisuudessa kaukana on muutaman päivän takainen hätäkastekaavake. Heikottaa. Minulla on resepti, pitäisi poiketa apteekissa, mutta en
jaksa nousta. Mies on uhmakkaan ja synkän rapulainen. Auto seisoo risteyksessä, pitäisi sanoa kuskille. En
jaksa. Kaksivuotias on kyljessä kiinni ja pieni
nukkuu sylissä. Kun katson ulos auton
ikkunasta, kaupungin rakennukset ovat
siinä pehmeinä ja vastaan tulevina.
Selväpiirteisiä, helliä seiniä.
Tämä on se paikka,
johon lapsi syntyi.
